Kemikaalit

Markkinoilla on yli 100 000 kemikaalia ja ne vaikuttavat elämäämme päivittäin, kaikkialla ruoasta kosmetiikkaan, leluista elektroniikkaan ja vaatteista hengitysilmaan, eikä näitä aineita valmistavien yritysten ensimmäinen ajatus ole ihmisen terveydestä huolehtiminen. Siitä tulee huolehtia poliittisin päätöksin. On varmistettava, ettei markkinoilla ole käytössä aineita, jotka ovat riski ihmisen terveydelle ja/tai kertyvät ympäristöön ja eläimiin.

Alamme altistua haitallisille kemikaaleille jo kohdussa: sikiöaika ja ihmisen ensimmäinen elinvuosi ovat kehitysikkunoita, joiden aikana etenkään hormonitoimintaa häiritseville aineille (Endocrine Disrupting Chemicals) ei tulisi altistua, sillä ne voivat vaikuttaa haitallisesti koko loppuelämän terveyteen. EDC-kemikaaleja on kuitenkin arjessamme kaikkialla — sähkölaitteissa, tekstiileissä, kodin elektroniikassa, rakennusmateriaaleissa, elintarvikepakkauksissa — ja niiltä suojautuminen on vaikeaa.

 

Tutkimuksissa on havaittu, että lasten veressä on enemmän kemikaaleja kuin meillä aikuisilla. PCB-yhdisteitä, DDT:tä, palonestoaineita, synteettisiä myskejä, teflonpannujen PFC-yhdisteitä jne.

Esimerkiksi pfas-yhdisteet (eli perfluoratut alkyyliyhdisteet) läpäisevät istukan ja kulkeutuvat sikiöön. Nämä yhdisteet jäävät elimistöön pitkiksi ajoiksi ja ympäristöön päätyessään hajoavat siellä hitaasti. Näitä kemikaaleja käytetään tuotteissa, joiden halutaan hylkivän likaa, rasvaa ja vettä. Aineilla ei ole EU:ssa raja-arvoa,  paljonko niitä saa olla vaikkapa juomavedessä. Ruotsissa pfas-yhdisteitä on löydetty suuria määriä pohjavedestä. Yli 10 vuotta sitten kielletty, mutta yhä maaperästä löytyvä perfluoro-oktaanisulfonaatti eli pfos voi nostaa kolesterolia, heikentää rokotteiden tehoa ja muuttaa maksa-arvoja.

 

Bisfenoli A, parabeenit ja ftalaatit — ehkä olet näistä ”mediaseksikkäistä” kemikaaleista ja kemikaaliryhmistä joskus kuullutkin. Bisfenolia eli BPA:ta epäillään hormonihäiriköksi, parabeenien epäillään lisäävän mm. rintasyövän riskiä ja ftalaatit on liitetty hedelmällisyyden alenemiseen. Ftalaatit ovat muovinpehmentimiä, BPA:ta on polykarbonaattimuoveissa ja esimerkiksi säilyketölkkien sisäpinnoissa, epoksihartsissa. Parabeenit ovat kosmetiikan säilöntäaineita. Nämä ovat kuitenkin vain muutamia yksittäisiä aineita ja aineryhmiä — käytössä on vaikka kuinka paljon muitakin. Esimerkiksi pelkästään kosmetiikassa käytettäviä muovikemikaaleja on yli 500 erilaista.

 

Parhaillaan arkemme kemikaalicocktail sisältää paljon ihmisen terveyttä mahdollisesti häiritseviä aineita, jotka vaikuttavat meihin jopa yli sukupolvien. Aine, jolle minä altistun tänään, saattaa olla terveysongelma lapsenlapselleni. Etenkin kun puhutaan hormonihäiriköistä, liikutaan vaarallisilla vesillä. Kyseisiin kemikaaleihin eivät päde samat lainalaisuudet kuin mihin olemme tottuneet: kyse ei ole altistusmäärästä, vaan ajankohdasta. On ihan sama, lyötkö katkaisijaa moukarilla vai hipaisetko pikkusormella: kun valo syttyy, se on päällä, eikä sammu.

 

Olen itse perehtynyt etenkin kosmetiikan kemikaaleihin, enkä puhu nyt tyttöjen meikkileikeistä. Kosmetiikalla tarkoitetaan kaikkea hammastahnasta deodoranttiin ja shampoosta hiuslakkaan. Näitä tuotteita käyttävät kaikki suomalaiset päivittäin, eikä esimerkiksi muovikemikaalien vaikutuksia ihmiseen ole tutkittu juurikaan. Siihen nähden, kuinka muovilla marinoitua arkemme on, tiedämme siitä huolestuttavan vähän. Se tiedetään, että muovikemikaalit pitävät sisällään potentiaalisia hormonihäirikköjä — miksi näitä aineita löytyy jopa lapsille tarkoitetuista tuotteista?

 

Suomi voisi vetää kemikaaliturvallisuuden osalta tiukempaa linjaa. Voisimme noudattaa varovaisuusperiaatetta, kunnes tietoa on enemmän. Kemikaalit pitäisi todistaa turvallisiksi ennen käyttöönottoa, eikä — kuten nyt — todeta vaarallisiksi vasta käytön myötä. Nykyinen systeemi on aivan päälaellaan!

 

Linjaukset kemikaalien käytön suhteen EU-tasolla, mutta haluaisin tehdä Suomesta jäsenmaan, joka omalla esimerkillään ja vaatimustasollaan edistää turvallisempaa kemikaaliarkea meille kaikille. Arjen kemikaalit kertyvät ihmisiin, luontoon ja eläimiin — niitä on havaittu jopa arktisten alueiden eläimistössä. Siinä missä ihmisten, voivat kemikaalit häiritä myös eläinten hormonitoimintaa ja immuunijärjestelmää, sekä vaikuttaa esimerkiksi eläinten luuntiheyteen. Bromattuja palonestoaineita ja perfluorattuja kemikaaleja on löytynyt maitovalaista ja jääkarhuista, joissa on havaittu syöpää, loissairauksia ja tarttuvia tauteja, jotka kertovat lisääntymis- ja immuuniongelmista.

 

Olemme päästäneet luontoon aineita, joiden pois saaminen on kymmenien, jopa satojen vuosien työ. Osaa ei tulla saamaan pois ehkä koskaan. Vielä käytön lopettamisenkin jälkeen kemikaalit ovat ympärillämme pitkään, maaperästä mikään ei katoa nopeasti. Tämän vuoksi on vaadittava yrityksiltä vastuuta. Jokaisella meistä on vain yksi terveys. Mikä voisi olla tärkeämpää?

Olen kirjoittanut viimeisen 11 vuoden ajan Kemikaalicocktail-mediassani paljon kemikaaliasiaa, muutama tärppi tässä, lisää löydät osoitteesta kemikaalicocktail.fi.*