RUOKA

Suomalainen ruokaympyrä on päivitettävä ajan tasalle! Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja terveytemme vaatii kasvispainotteisemman arjen, jossa eläinproteiinin määrää vähennetään ja kasvisvaihtoehtoja lisätään.

Oikeanlainen ruoka auttaa meitä pysymään terveenä, vääränlainen ruoka tekee meidät sairaaksi.

Olen työskennellyt vuosikymmenen ajan toimittajana, perehtyen luomuun, geenimanipulaatioon, lähiruokaan, superfoodeihin — siihen, mitä ruokamme sisältää, mitä siihen lisätään, missä se tuotetaan, mitä siitä katoaa prosessoinnin yhteydessä ja minkä kustannuksella tuotantoratkaisuja tehdään.

Terveytemme lisäksi ruoka vaikuttaa niin ympäristöön kuin ihmisiin, jotka ruokamme tuottavat. Ruoalla on lukemattomia ulottuvuuksia lapsityövoiman käytöstä maaseudun autioitumiseen ja Itämeren rehevöitymisestä Suomen maabrändäykseen. Teemme päivittäin lukuisia ruokaan liittyviä kulutuspäätöksiä, joista jokaisella on poliittiset kytkökset: kotimainen, ulkomainen, luomu, tavanomainen, tehotuotettu, eettinen..

 Tapamme tuottaa ja kuluttaa ruokaa muuttuu tulevaisuudessa. Meistä tulee ilmastoruokailijoita, halusimmepa sitä tai emme.

Maatalouden tuissa tarvitaan uusjako. Eläinperäinen maatalous tuottaa globaalisti noin 18 % kaikista kasvihuonepäästöistä. Tämän toiminnan tukeminen valtion rahoilla on täysin ristiriidassa ilmastonmuutoken ehkäisemisen kanssa. Tukirahat tulee suunnata eettiseen, kestävään, kasvispainotteiseen ja vähäpäästöiseen ruoantuotantoon. Tarvitsemme paitsi kasviproteiini-innovaatioita, myös uutta suhtautumista kotimaiseen kalaan. Lähivesien muikut, siiat, hauet ja ahvenet — on luotava puitteet tuotekehitykselle ja rohkaistava uusia tekijöitä kehittämään entistä parempia vaihtoehtoja suomalaisten lautasille. Lihantuotannossa on siirryttävä pois tehoajattelusta, kohti eläintä kunnioittavaa tuotantotapaa.

 

Perinteiset ravitsemussuositukset tulee päivittää ajan tasalle ja kasvisvaihtoehdot on tuotava vähintään tasa-arvoiseen asemaan eläinperäisten rinnalle. Ajatus päivittäisestä lihan- ja maidonkulutuksesta on auttamattoman vanhentunut. Äitinä tiedän, että lapsi saa vaikkapa kaurajuomasta saman kalsium- ja D-vitamiinimäärän, kuin perinteisesti lehmänmaidosta. Ilmastonäkökulmasta katsottuna, kotimainen kaurajuoma on lehmänmaitoa parempi vaihtoehto. Yhä useampi perhe on siirtynyt kasvipohjaisiin juomiin ja ilmastoystävällisen vaihtoehdon tulisi olla lapsen oikeus myös päiväkodissa ja koulussa.

Haluan elintarvikkeisiin hiilijalanjälkimerkinnät, jotta jokainen suomalainen voi tehdä ilmastofiksuja ruokavalintoja. Konkreettinen numero tuotteessa helpottaisi ruokakaupassa asioimista paljon. Tekniikka elintarvikkeiden C02-päästöjen laskemiseksi on jo olemassa, meidän tarvitsee vain valjastaa se käyttöön ja arvottaa ruokaamme paitsi hinnan, myös hiilijalanjäljen kautta. Ruoka aiheuttaa päästöistämme viidenneksen, päivittäisillä valinnoillamme on väliä.

 

Taakkaa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ei kuitenkaan pidä kaataa kuluttajien, muttei toisaalta myöskään pientuottajien niskaan. Kuluttajille täytyy antaa työvälineitä ilmastofiksujen valintojen tekemiseen ja toisaalta maatalouden toimijoille ja elintarviketuottajille tulee tarjota välineet tähän.

 

Olen maatalouden asialla, vaikka saatan vaikuttaa idealistiselta city-vihreältä.  Maataloutta on vietävä kestävämpään suuntaan ja uusia innovaatioita tarvitaan. Opimme käyttämään lankapuhelinten sijaan kännyköitä ja tankkaamaan autojamme bensan sijaan sähköllä. Pystymme päivittämään myös ruokailutottumuksemme nykyaikaan, ja pystymme uudistamaan suomalaisen maatalouden ilmastonmuutoksen vaatimusten mukaan — meidän on pakko.

 

Luonnon monimuotoisuus on taattava ja meidän on otettava vakavasti se tuho, jota tehomaataloudessa käytettävät aineet ja monokulttuuri tekevät ympäristölle. Suomessakin on koettu hyönteiskatoja ja mehiläiskannat ovat kärsineet dramaattisesti neonikotinoidien ja glyfosaatin käytön seurauksena ympäri maailmaa (lue lisää aiheesta sivuston ympäristö-alasivulta).

 

Kotimaisten luonnontuotteiden kehittämistä pitää tukea. Villiraaka-aineet on valjastettava käyttöön,  jalostettava ilmastofiksuiksi elintarvikkeiksi. Sekä maabrändin että alueellisen työllistävän vaikutuksen kannalta on kestämätöntä, että suurimmassa osassa kotimaisia jogurtteja, käytetään edelleen puolalaisia marjoja. Miksemme hyödynnä omia metsiämme — jotka vieläpä täyttävät yli 95% osalta luomusertifioinnin vaatimukset! Suomessa on maailman suurin luomukeruualue, n. 12 miljoonaa hehtaaria. Meillä on kaikki edellytykset olla maailman johtava luomuruoantuottaja! Jos päättäisin yksin, muutettaisiin koko Suomen maatalous luomulaatuiseksi.

 

Tulevaisuudessa pientuottajat muodostavat yhteenliittymiä ja ruokaa myydään yhä enemmän suoraan tuottajalta kuluttajalle. Uskon kumppanuusmaatalouteen, jossa viljelijät ja kuluttajat sitoutuvat keskenään yhteistyöhön. Viljelijä tuottaa ruokaa suoraan tarpeeseen, hävikki on pientä ja tuotto jää mahdollisimman lähelle viljelijää. Kuluttaja tietää, mistä ruoka tulee.

 

Tulevaisuudessa sekä viranomaisvalvonta että tukijärjestelmä on suunniteltu palvelemaan ja auttamaan elintarviketuottajia, eikä varsinkaan aiheuttamaan näennäisviljelyä tai tarpeetonta hävikkiä. Uskon vahvasti, että pientuottajien tukeminen, ruoan arvostaminen ja innovaatioon satsaaminen johtavat rikkaampaan ja terveempään ruokakulttuuriin. Laatuun panostaminen ei ole keneltäkään pois — siitä pitää tehdä Suomen vahvuus!

 

Näiden muutamien ajatusteni lisäksi löydät enemmän pohdintaani toimittamistani ohjelmista:

 

Ruokakupla

Villd